La Pazin hullut aktiviteetit

Bolivian kaoottinen pääkaupunki La Paz ei ehkä kaupunkina tarjoa mitään laajaa nähtävyys- tai kulttuuritarjontaa, mutta sen läheinen sijainti Andien vieressä tarjoaa loistavat puitteet erilaisille seikkailuaktiviteeteille. Kaupungin ympärillä kohoavat lumihuippuiset vuoret suorastaan kutsuvat seikkailuun! La Pazista tulikin itseasiassa toteutettua kaksi reissun ikimuistoisinta aktiviteettia: Death Roadin maastopyöräily sekä Huayna Potosin huiputus. Tässä siis katsaus niihin!

Sen verran vielä sanottakoon kuitenkin itse kaupungista, että La Pazista löytyy vaikuttava gondolihissien verkosto, joka toimii kaupungin pääasiallisena joukkoliikennevälineenä. Siitä löytyy eri linjoja yhtä paljon kuin monen suurkaupungin metrosta konsanaan. Näillä on turistinkin hauska ajella, ja yläilmoista tutustua kaupungin eri osiin!

Death Road – Maastopyöräilyä vaaraa uhmaten

La Pazista Coroicoon kulkeva Yungas-tie tunnetaan yleisesti ”Maailman vaarallisimpana tienä”, sillä tällä jyrkällä vuoristotiellä on vuosien saatossa tapahtunut lukuisia vakavia onnettomuuksia. Vuonna 2005 kaupunkien välille rakennettiin kuitenkin uusi turvallisempi tie, jolloin vaarallinen Yungas-tie jäi lähinnä hurjapäisten turistien käyttöön. Tämän kiemurtelevan soratien voi nimittäin kurvailla alas maastopyörällä, ja siinä riittääkin seikkailua kerrakseen. Death Road on nykyään kenties La Pazin suosituin päiväretki, ja meikäläinenkin toki halusi hypätä pyörän selkään ja kokea tämän jännittävän tien!

Millainen se tie sitten todellisuudessa oli? Kerrassaan mahtava! Reitillä pääsi ajamaan noin 50-60 kilometriä, ja laskua tuli todella huomattava määrä, aina 4700 metristä 1100 metriin! Ensimmäisen tunnin saimme lämmitellä päällystetyllä serpentiinitiellä, kunnes tie vaihtui pomppuiseksi soratieksi, jossa painettiin alas kohtuullisen kapeaa väylää, eikä kaiteista tietenkään ollut tietoakaan. Tie oli myös todella kivikkoinen, ja kuiva sora lähti helposti luisumaan, joten pyöräilyyn sai keskittyä ihan kunnolla. Reitillä tehtiin onneksi todella paljon pysähdyksiä, joten saimme rauhassa kuitenkin ihastella upeita maisemia.

Hurjastelun jälkeen olin itseasiassa sitä mieltä, että Death Road oli paljon kesympi, kuin mitä olin etukäteen odottanut. Tie on maastopyörälle melko leveä, joten lähellä reunaa ei ollut tarvetta ajaa, ja kohtuullisen kokeneena pyöräilijänä koko ajan tiesin hyvin, mitä olin tekemässä. Missään vaiheessa ei siis päässyt jännittämään, joten nautin vain vauhdikkaasta päivästä, ja annoin vauhdin kiihtyä!

Huayna Potosi – ”Helposti” yli 6000 metriin

6088 metriä. Niin korkea on La Pazin vieressä sijaitseva Huayna Potosin vuori, josta usein sanotaan, että se lukeutuu maailman ”helpoimpiin” paikkoihin, joissa voi kiivetä yli kuuteen kilometriin. Todellisuudessa niin korkealle nouseminen ei koskaan ole helppoa, ja moni joutuukin usein jättämään leikin kesken. Huayna Potosin nousu on kuitenkin kohtuullisen suoraviivaista kävelyä ylös jyrkkää rinnettä, joten erityistä kiipeilyosaamista ei tälle vuorelle tarvita. Siitä siis tuo helppous. Ja kaikki meikäläisen tuntevat varmasti arvaavat, etten tietenkään voinut jättää tällaista tilaisuutta käyttämättä!

Nousu tehdään yleensä kolmessa päivässä, jolloin keho ehtii sopeutua edes hiukan paremmin korkeampaan ilmaan. Ensimmäinen päivä oli varsin helppo, sillä hurautimme autolla ensimmäiseen basecampiin 4800 metriin. Tästä käsin teimme lyhyen retken jäätikölle, jossa pääsimme opettelemaan jääkenkien ja -hakun käyttöä. Vaikka Huayna Potosin nousuun ei suoranaista kiipeämistä kuulukaan, pääsimme silti kokeilemaan kiipeämistä ja laskeutumista pystysuoraa jääseinää pitkin. Ja voi että, miten hauskaa se olikaan!

Toinen päiväkin oli vielä kohtuullisen leppoinen, sillä siihen kuului ainoastaan noin kolmetuntinen vaellus 5300 metrissä sijaitsevaan high campiin. Koska nousu huipulle tehtäisiin seuraavana yönä, menimme levolle heti pimeän tultua. Nukkumisesta ei kuitenkaan tullut yhtään mitään näissä korkeuksissa, sillä happea oli yksinkertaisesti niin vähän. Joten ei muutakuin sängyistä ylös puoliltaöin, vähän ”aamupalaa” naamariin, kiipeilyvarusteet päälle, ja ilman unta kohti huippua noin 1:30!

Pitkä ja pimeä taival huipulle

Tähdet loistavat kirkkaana, ja jyrkät vuoren seinämät näkyvät tummana varjona edessä. Kuljemme pienissä porukoissa, otsalamput heiluvat pimeässä, ja askelta laitetaan toisen eteen. Osalle nousu on liikaa, korkeus ottaa liian koville, ja suunta kääntyy alaspäin. Muut jatkavat hitaasti mutta varmasti ylöspäin. 5800 metriä, 5900 metriä. 3 tuntia huipulle, puolitoista tuntia huipulle. Viimeiset 100 metriä jäljellä! Taivallus tuntuu pitkältä, ja tunnit kuluvat, kun opas antaa väliaikatietoja. Vihdoin aurinko heittää ensimmäiset valonsäteet vuorten ylle, ja silloin, noin klo 7:00, nostamme viimeiset askeleet, ja olemme lopultakin Huayna Potosin huipulla! Mission completed!

Huayna Potosin huipulle kiipeäminen oli jotain sellaista, mitä en ollut koskaan aiemmin tehnyt. Tuntui upealta asettaa kroppaa pieneen haasteeseen, ja katsoa, miten pitkälle rahkeet riittävät. Onneksi on tullut viimeisten kuukausien aikana oltua kohtuullisen korkeissa paikoissa, ja vaelluksiakin on takana huomattava määrä, joten tämä oli loistava huipennus kaikelle aiemmalle. Kieltämättä nälkä kasvaa kuitenkin syödessä, ja olen aika varma, ettei tämä jäänyt viimeiseksi kerraksi, kun jäähakkua pideltiin kädessä.

You may also like

2 kommenttia

  1. Mahtavaa !!! Aina vain hienompia mutta varmasti rasittavia retkiä.
    Onnittelut saavutuksista !

    Lukiessa blogiasi on kuin itse olisimme mukana, meistä vain ei olisi siihen.

    Odotamme paluutasi ja näkemistämme sekä kuulumisia puolin ja toisin.
    Korkeimman Siunausta jäljellä olevalle matkallesi.

    Lämpimin terveisin Keuruun Mummu ja Pappa

    1. Kiitos paljon! Nämä olivat kyllä uskomattomia kokemuksia. Paluu on tosiaan jo ihan nurkan takana, ja onkin sitten todella mukava nähdä elokuussa! 🙂

      Kesäterveisin, Esra

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *