Ilha Grande ja reissun päätös

Se on sitten siinä. Kuuden ja puolen kuukauden reppureissu Latinalaisessa Amerikassa tulee lopulta päätökseen, ja on aika sanoa hyvästit tälle upealle maailmankolkalle. Reitin varrelle on mahtunut lukematon määrä erilaisia kokemuksia, maita ja ihmisiä, mutta varsinkin näin jälkikäteen katsottuna aika on kulunut kuin hujauksessa. Vastahan sitä lähdettiin Janin kanssa Helsinki-Vantaalta tammikuun alussa, ja nyt on vaikea uskoa, että vuodesta 2019 on kulunut jo yli puolet! Ajantaju jokseenkin katoaa pitkän reppureissun aikana, kun paikat ja ihmiset vaihtuvat jatkuvasti. Tässä sitä ollaan kuitenkin todella lähellä kotiinpaluuta.

Ilha Granden paratiisisaari

Rio de Janeiron jälkeen suuntasin Ilha Granden saarelle viettämään reissun viimeistä viikkoa. Saari sijaitsee reilun kolmen tunnin päässä Riosta, ja venematka mantereelta kestää vajaan tunnin. Tuntui suorastaan runolliselta palata trooppisiin rantamaisemiin, sillä samankaltaisista maisemista reissu oli myös alkanut. Väli-Amerikan jälkeen painopiste oli kuitenkin siirtynyt enemmän vuoriin ja muihin aktiviteetteihin, joten ympyrä ikäänkuin sulkeutui nyt lopussa taas kirkkaisiin vesiin ja kaartuviin palmupuihin. Ja sehän tuntui erityisen hyvältä!

Pulinat pois, ja todettakoon, että Brasilian Ilha Grande meni ehdottomasti trooppisten paratiisien eliittiin. Saarelta löytyi kaikki täydellisen lomailun ainekset: kirkkaat vedet, hiljaiset rannat ja vehreät vuoret. Parasta saaressa oli kuitenkin se, että siellä ei ollut auton autoa tai muita moottoriajoneuvoja. Saarella liikuttiin vain ja ainoastaan kävellen tai veneillä, eli voiko rennompaa elämää löytääkään? Ilha Grandella on vain yksi isompi kylä, josta löytyvät kaikki palvelut. Tuolta käsin sitten pystyi tekemään kävely- tai veneretkiä upeille paratiisirannoille ympäri saarta.

Saarella törmäsi väistämättä samoihin tyyppeihin, koska kylässä oli vain yksi pääkatu, jonka varrella ihmiset kokoontuivat. Meille muodostuikin mukava kaveriporukka, jonka kanssa vietimme usean päivän tiiviisti yhdessä saaren rennoissa aktiviteeteissa. Näin talvikaudella Ilha Grandella oli todella rauhallista, ja meistä tuntui, kuin olisimme löytäneet todellisen paratiisin, josta moni muu ei tunnu tietävän. Voi kuitenkin olla, että korkean sesongin aikana saaren tunnelma saattaa olla täysin toinen ja ruuhkainen. En tiedä. 

Meidän porukasta jokainen päätyi oleskelemaan saarella pidempään, kuin oli alunperin ajatellut. Kolme päivää vaihtui joillakin viikoksi. Itse pystyin olemaan vain yhden päivän enemmän, koska Kanadan lennolle oli pakko ehtiä, mutta aikataulun salliessa olisin kyllä jäänyt saarelle ainakin kokonaiseksi viikoksi!

Kohti Kanadaa ja sitten kotiin!

Viimeisen yöni Etelä-Amerikassa vietin kuvankauniissa Paratyn kaupungissa. Tällaiset hetket vetävät meikäläisen väkisinkin haikeaksi, ja lukuisat ajatukset täyttävät mielen. Reissuillani olen muodostanut tavaksi mennä aina viimeisenä iltana ulos, katsella taivasta siltä puolen maailmaa viimeistä kertaa, ja fiilistellä reissun tapahtumia. Näin tein myös siis tälläkin kertaa, ja tuo kerta olikin myös ehkä se kaikista tunteellisin, sillä Etelä-Amerikka on tehnyt minuun ison vaikutuksen ja antanut todella paljon ajateltavaa.

Kävimme siis hostelliporukan kanssa illallisella, ja matkalla takaisin majapaikkaan poikkesin jäätelöbaariin ostamaan ison jäätelöannoksen. Jatkoimme matkaa, ja aloin lusikoimaan valtavaa annosta. Askeleni alkoi hidastumaan mukulakivisellä kadulla, ja jättäydyin muusta porukasta tarkoituksella hieman jälkeen. Halusin ottaa tämän hetken vain itselleni ja katselin taivaalle. Tuo hetki käänsi suupielet hymyyn, sillä tunsin syvää kiitollisuutta näistä tapahtumarikkaista kuukausista, mutta samaan aikaan tunsin myös vahvasti, että nyt on aika palata kotiin.

P.S. Etelä-Amerikasta on tulossa vielä ainakin muutama kirjoitus, joissa niputan yhteen reissun kokemuksia ja havaintoja. Kannattaa siis pysyä kuulolla!

You may also like

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *