Turvallinen Etelä-Amerikka – Havaintoja Rio de Janeirosta

Olipa kerran aurinkoinen iltapäivä Panama Cityssä. Reissua oli kulunut vajaa kaksi kuukautta, ja olin lähtenyt pyöräilemään kahden hollantilaisen kanssa. Hostellilla muut olivat huomauttaneet, ettei kannattaisi lähteä harhailemaan suositulta rantabulevardilta muualle. Pyöräillessä kuitenkin huomasimme, että ainoa vaihtoehto jatkaa matkaa olisi koukata pienen asuinalueen kautta. Vähän hämärältä näyttää. Tuostakohan olivat varoitelleet lähtiessä? Mutta tuollahan näkyy jo isompi tie toisessa päässä, niin kyllähän tuosta nopeasti ajaa lävitse? Mennään vaan, meitä on kuitenkin tässä kolme isoa miestä!

Ei tarvinnut ajaa kuin kaksikymmentä metriä, ja sitten se alkoi. Välittömästi. Heti suositulta rantakadulta sivuun. Huutelua ja vislausta. Autot tööttäilivät, ja osa asukkaista viittoi kääntymään tai ajamaan nopeasti pois. Kadulla palloili jos jonkinnäköistä norkoilijaa. Tänne ei selvästikään gringojen olisi pitänyt tulla. Yhtäkkiä tienristeys näyttikin olevan neljä kertaa kauempana. Mitään ei lopulta onneksi käynyt, ja selvisimme alueen läpi, mutta tunne oli erittäin epämiellyttävä, ja en ole montaa kertaa elämässäni kuumotellut yhtä paljon.

Vaikka aloitinkin kertomalla reissun uhkaavimmasta tilanteesta, ei tuon tarinan tarkoitus ollut kuitenkaan pelotella. Tässä tekstissä nimenomaan haluan rohkaista jokaista matkustamaan Etelä-Amerikkaan, ja unohtamaan varsin yleiset ennakkoluulot! Panama Cityn tapaus oli itselle nimittäin loistava opetus siitä, mitä täällä päin maailmaa tulee aina muistaa.

Etelä-Amerikan turvallisuus – Tiedä missä liikut!

Etelä-Amerikka kiehtoo monia, mutta samalla myös herättää monenlaisia kysymyksiä. Onko siellä turvallista? Miten siellä ylipäätään pärjää? Kysymykset ovat sinänsä aiheellisia, mutta mielestäni huolehtiminen on täysin turhaa. Useimpien eurooppalaisten tietämys Etelä-Amerikasta on nimittäin varsin vähäistä (kuten myös itselläni ennen reissua), ja mielikuvat rakentuvat yleensä kuulopuheisiin tai negatiivisiin uutisiin. Monesti myöskään ulkoministeriöiden matkustustiedotteet eivät anna alueen maista kovin ruusuista kuvaa, sillä ne joutuvat maalaamaan matkaajille pahimmat mahdolliset skenaariot, jotka voisivat huonolla tuurilla tapahtua. Todellisuus on kuitenkin ihan toista maata, mitä uutiset tai matkustiedotteet antavat ymmärtää. Yli puoli vuotta Latinalaisessa Amerikassa reissattuani halusin siis hieman avata omakohtaisia kokemuksia alueen turvallisuudesta.

Aloitan heti keskeisimmällä pointillani, että Etelä-Amerikan turvallisuus on paljon – PALJON – mainettaan parempi. Mantereella voi liikkua pääosin varsin levollisin mielin, kunhan vain pitää mielessä, missä liikkuu. Panama Cityssä ei olisi tullut vastaan mitään uhkaavaa, jos olisimme vain pysyneet siinä rantabulevardin alueella. Etelä-Amerikassa hyvät ja huonot alueet saattavat vaihtua todella nopeasti, ja niiden erot ovat myös huomattavia. Siinä missä paremmilla alueilla voi liikkua vaikka pimeänkin jälkeen, huonommilla alueilla voi olla turvatonta ihan keskellä päivää. Sen vuoksi tietämys ympäröivistä alueista on erittäin tärkeää.

Case – Rio de Janeiro

Intouduin kirjoittamaan turvallisuudesta nimenomaan nyt, sillä vietin juuri vajaan viikon Rio de Janeirossa, jolla on Etelä-Amerikan isoista turistikohteista ehkä jopa se turvattomin maine. Vaikka olinkin jo tottunut reissaamaan muissa maissa varsin rennolla meiningillä, Brasilian suurkaupungit Sao Paulo ja Rio de Janeiro saivat kokeneenkin matkamiehen miettimään mahdollisia riskejä. Mielikuvissani ajattelin, että Riossa pitää sitten koko ajan vilkuilla olan ylitse, ja pimeällä liikkuminen ei tule kuuloonkaan. Rikollisuus rehottaa kaikkialla, ja sitä rataa. Mutta taas kerran; todellisuus oli ihan toista maata, ja huolet osoittautuivat turhiksi.

Suositulla Copacabanan alueella kävelimme ulkona nimittäin vielä iltamyöhällä tai nautimme illallista ulkoterassilla kadun varressa. Rio de Janeiron hyvillä alueilla oli todella leppoista, ja yleinen meininki ei antanut minkäänlaisia huolenaiheita. Toista oli kuitenkin sitten lähempänä liikekeskustaa ja Lapan aluetta, josta löytyi mm. kuuluisat Selaronin portaat. Suosittujen turistikatujen vierestä lähtevät kadut toivat heti Panama Cityn mieleen, että tuonne ei kyllä kannata lähteä riskeeraamaan. Parempi vain pelata varman päälle, ja pysyä suosituilla turistikaduilla. Rionkin kohdalla juurikin alueilla on siis ihan älytön merkitys. Jos Copacabanan sijasta olisimme päätyneet tuonne Lapaan johonkin majapaikkaan, niin kyllä olisi varmaan iltasella hiipinyt pupu pöksyyn.

Huoli pois ja matkaan!

Reissun aikana koin oloni turvattomaksi ainoastaan tuon yhden kerran Panama Cityssä, ja senkin olisin helposti voinut välttää omilla valinnoilla. En myöskään henkilökohtaisesti todistanut yhtäkään rikosta näiden kuukausien aikana. Joitakin kertoja kuulin, että muilta reissaajilta oli viety esimerkiksi puhelin tai lompakko. Lähinnä kuitenkin sellaista settiä, mitä tapahtuu ihan yhtälailla Euroopan kaupungeissa. Toki tilastojen valossa Etelä-Amerikassa tapahtuu ehkä enemmän rikoksia kuin monessa muussa paikassa, mutta usein nämä asiat eivät liity turistien elämään millään tavalla. Nuo rikokset tapahtuvat juuri niillä muilla alueilla, joista kannattaa pysyä poissa.

On toisaalta myös harhaanjohtavaa katsoa Etelä-Amerikkaa yhtenä isona kappaleena, ikäänkuin asiat olisivat kaikkialla samalla tavalla. Näinhän ei ole. Esimerkiksi Chile ja Argentiina ovat täysin länsimaita, joissa moni asia tuntuu jopa suomalaiselle aika tutulta. Perussa taas on ollut turisteja jo pitkään, joten turvallisuuskin on keskivertoa paremmalla tasolla. Hyviä ja huonoja alueita löytyy jokaisesta maasta, joten sitä voi pitää hyvänä ohjenuorana ei pelkästään Etelä-Amerikassa, vaan kaikkialla maailmassa. Latinalaisessa Amerikassa kontrastit ovat usein vain paljon suuremmat.

Etelä-Amerikka on ollut odotuksiini nähden paljon helpompi manner reissata, kuin etukäteen ajattelin. Tuntuu kieltämättä kuitenkin ihmeelliseltä, että kohta voin Suomessa kävellä mihin vuorokauden aikaan tahansa kadulla, puistossa tai rannalla ilman huolen häivää. Sellainen jatkuva valppaus on takaraivoon nimittäin iskostunut tässä viimeisen puolen vuoden aikana!

Entäs se Rio de Janeiro muuten?

Lopuksi vielä ihan yleinen katsaus viimeisiin matkapäiviin! Rio oli yksinkertaisesti mahtava. Samanlaista kaupunkia tuskin maailmasta löytyy, jossa vehreät vuoret kohtaavat valkoiset hiekkarannat! Riossa tekemistä riitti moneksi päiväksi, ja ilokseni sain jakaa osan näistä päivistä taas Roopen ja Villen kanssa, jotka pysähtyivät kaupunkiin kolmeksi päiväksi ennen paluutaan Suomeen. Porukalla ehdimme tsekata kaikki Rion keskeiset nähtävyydet kuuluisista rannoista Kristus-patsaaseen ja sokeritolppavuoreen.

Yksi Rio de Janeiron, ja itseasiassa myös koko reissun kohokohdista, oli päästä katsomaan Copa America -turnauksen finaalia legendaariselle Maracanan stadionille, jossa kotijoukkue Brasilia kukisti Perun numeroin 3-1, ja pelaajat saivat juhlia mestaruutta faniensa edessä! Kerrassaan uskomaton tunnelma!

You may also like

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *