Matkamiehen paluuajatuksia ja uusia ideoita

Juhannusviikonloppua tuli vietettyä kotoisasti suomalaisessa seurassa Chilen pääkaupungissa Santiagossa. Opiskelukaverini Ville ja Roope ovat olleet siellä tämän kevään vaihdossa, joten oli todella mukavaa päästä tutustumaan heidän kotikulmiinsa tuossa valtavassa Etelä-Amerikan metropolissa. Pieni pysähdys kavereiden luona oli erittäin tervetullutta vaihtelua perinteiseen reissuelämään, eli kiitokset siis loistaville paikallisoppaille! Lisäksi, kaikkien aiempien Etelä-Amerikan maiden ja kaupunkien jälkeen moderni Santiago de Chile tuntui suorastaan kuin helpolta paluulta Eurooppaan. Sama, varsin länsimainen meininki, on jatkunut myös maan vaihtuessa Argentiinaan juhannuksen jälkeen. 

No, se perinteisistä reissustooreista tällä kertaa, sillä nyt myös paluu Suomeen on lyöty lukkoon! Viimeisten neljän viikon aikataulu menee siten, että Argentiinassa tulee oltua yhteensä reilu viikko, jonka jälkeen pääsen nauttimaan Brasilian auringosta kahdeksi viikoksi. Ennen Suomeen paluuta poikkean vielä viikoksi Kanadaan tervehtimään vaihtarikavereita, joiden kanssa olemme pitäneet yhteyttä Englannin vaihtosyksystä (2016) asti. Lyhyt Kanadan pysähdys tulee kulkemaan Torontosta Ottawan kautta Montrealiin. Tämän jälkeen ehdin siis onneksi vielä myös nauttimaan Suomen kesästä, sillä paluulento laskeutuu Helsinki-Vantaalle 25. päivä heinäkuuta! 

Paluun varmistuminen sai pohdiskelemaan omaa suhdetta matkustamiseen, ja miettimään myös tulevia suunnitelmia. Näitä ajatuksia on tullut pyöriteltyä koko reissun ajan niin omassa päässä kuin myös muidenkin reissaajien kanssa, joten ajattelin jakaa näistä jokseenkin syvällisistä pohdinnoista myös muutaman sanasen tänne blogin puolelle!

Nyt riittää, mutta eiköhän sitä pian mennä taas…?

Päiväretki Valparaison kaupunkiin Chilen rannikolla.

Maailmanympärimatka ei toteutunut. Tämä oikeastaan konkretisoitui itselle jo reissun ensimmäisten kuukausien aikana. Päätökseen vaikuttivat monet tekijät, mutta kaksi keskeisintä ajatusta olivat, että (1) haluan keskittyä kaikessa rauhassa Etelä-Amerikan runsaaseen tarjontaan, ja (2) paluu Suomeen on mukavinta toteuttaa kesän aikana. Suomen kesä on vain jotakin niin hienoa, että sinne on pakko päästä, ja Lappiinkin on ehdottomasti ehdittävä vielä vaeltamaan! Näiden lisäksi tässä on etenkin viimeisten viikkojen aikana myös koti-ikävä alkanut merkittävästi kasvamaan, ja en kyllä malta odottaa, että pääsen taas läheisten ihmisten seuraan. Aktiivinen reissuelämä siis riittää tältä erää, ja kotiin on enemmän kuin mahtava palata.

Valparaison värikkäitä taloja.

Paluuseen liittyy kuitenkin iso dilemma, sillä maailmanmatkaajan into ei tunnu hyytyvän. Ennen tätä reissua ihan oikeasti ajattelin, että ”josko sitä tämän jälkeen vähän rauhoittuisi, ja voisi reissata astetta vähemmän?” Ei, ei tule tapahtumaan. Sen tiedän jo nyt. Niin ihanaa kuin onkin palata Suomeen, ja miten paljon arvostankaan kaikkea sitä, mitä upeasta kotimaastani löytyy, niin myönnän kuitenkin jo täällä lukeneeni, miten esimerkiksi toteuttaa omatoiminen roadtrip eteläisessä Afrikassa. Onhan se kieltämättä ihan hullua, että edellinen reissu on vielä kesken, mutta uusia ideoita on mielessä jo tusinan verran lisää. Maailmasta ei vaan mielenkiintoiset paikat lopu koskaan kesken. 

Pakoa, levottomuutta vai jotain muuta?

Upea serpentiinitie Andien ylitse Santiagosta Argentiinan Mendozaan.

Tämä jatkuva kaukokaipuu laittaa miettimään, että mistä tuo kaikki kumpuaa? Onko tavallisessa elämässä jotakin, mitä esimerkiksi pakenisi tiedostaen tai tiedostamatta? Kerrassaan isoja kysymyksiä. Joka tapauksessa, koen olevani erittäin tyytyväinen elämääni Suomessa, ja ulkomailla vietettyjen ajanjaksojen jälkeen olen joka kerta aina vain varmempi siitä, että pysyvä asuinpaikkani tulee olemaan aina Suomessa. Ei yksinkertaisesti ole parempaa maata kuin Suomi, ja perheen ja ystävien merkitys omassa elämässä on korvaamaton. Työelämän suhteen täytyy kyllä kuitenkin myöntää, että sen saralla riittää vielä paljon mietiskeltävää, sillä en koe löytäneeni sieltä sitä omaa juttua, mikä kunnolla motivoisi. Ehkä sen vuoksi perinteistä arkielämää saattaakin siis tietyllä tavalla kartella, koska se näyttäytyy itselle jokseenkin kaavamaisena puurtamisena.

Lähellä Chilen ja Argentiinan rajaa.

Niin tai näin, olen tullut kuitenkin siihen tulokseen, että pohjimmiltaan reissaaminen ei ole pakoa tai levottomuutta, se on vain todella syvälle istutettu luonteenpiirre. Tuo uteliaisuus ja seikkailunhalu on ollut tunnistettavissa jo pikkupojasta lähtien. Tämän tyyppisiä ihmisiä tapaa reissatessa todella paljon, ja muiden reissaajien matkastoorit vain ruokkivat matkustusintoa entisestään. Klassisesti sanoen, nälkä kasvaa syödessä, ja matkustaminen todella koukuttaa. Suomessa on parasta olla, mutta ainakin tässä elämäntilanteessa se vaatii vain sen jännittävän lisävivahteen, että tietää pääsevänsä maailmalle taas joskus lähitulevaisuudessa. Meikäläiselle elämä on liian lyhyt siihen, että istuisin toimistolla maanantaista perjantaihin. Ainakin tällä hetkellä se tuntuu siltä, mutta ehkä tämäkin joskus vielä muuttuu.

Argentiinan puolella.

Koen myös, että jokainen reissu on antanut todella paljon. Jos esimerkiksi mietin tätä vietettyä aikaa täällä Etelä-Amerikassa, niin uusien kokemusten, kulttuurien ja maiden lisäksi olen saanut todella paljon uutta perspektiiviä suoraan myös omaan elämään. 

Suuri maailma – Minne seuraavaksi?

Näistä teemoista voisin höpötellä vaikka kuinka pitkään, mutta ehkä jätän ne myöhemmäksi johonkin toiseen tekstiin tai Suomen kahvipöytäkeskusteluihin. Tiukkojen pohdintojen jälkeen heitän vielä loppukevennyksenä listan paikoista, jonne eniten haluaisin seuraavaksi. Tällaista reilun puolen vuoden reissua tulee tuskin toista kertaa tehtyä, koska se on todella pitkä, mutta sanotaan, että sellaiset 1-4 kuukauden pätkät ovat todella tervetulleita! 

  • Eteläisen Afrikan kierros (Etelä-Afrikka, Namibia, Botswana)
  • Nepal (Vuoret, vuoret, vuoret!)
  • Indonesia ja Filippiinit (Vähän rennompaa reissailua, ja sukelluskurssit olen halunnut suorittaa jo pitkään)
  • Iran (Kaikki maassa käyneet kehuvat maasta taivaisiin)
  • Kunnon vaellusreissut Alpeille ja Norjan vuonoille!

Mikäli jokin listan kohteista sytyttää, niin ei muutakuin infoa meikäläiselle, niin aletaan suunnittelemaan yhdessä seuraavaa reissua! Etelä-Amerikka on nimittäin muistuttanut minua erityisesti siitä, että mitä tahansa elämässä tekeekään, niin se kaikki on paljon merkityksellisempää ja hauskempaa, kun sen voi jakaa muiden ihmisten kanssa. Sitä pyrin vaalimaan jatkossa entistä enemmän, sekä tuomaan myös hippusen eteläamerikkalaista yhteisöllisyyttä omaan arkeen koti-Suomessa!

Näkymä Buenos Airesin keskustaan lentokoneesta.

You may also like

4 kommenttia

  1. Parhaimmat syntymäpäiväonnittelut! On ollut oikein viihdyttävää ja sivistävääkin seurata reissusi vaiheita. Kaikkea hyvää matkan loppusuoralle!🌞Lämpimin terveisin kummitäti Ellu

    1. Kiitos paljon Elina! 🙂 Onpa mukava kuulla. Näitä tekstejä on kyllä ollut hauska kirjoittaa, ja se on tuonut myös kivaa puuhaa tällaisen reissuelämän keskelle. Kesäisin terveisin, Esra

  2. Lapin vaellus mainittu! Rovaniemeltä löytyy sit hyvä basecamp, tervetuloa kylään! Ja Valtteri varmaan mielellään kattois vielä ne Kummeli leffat sun kanssa 😄

    1. Ai että, mahtavaa! Voi hyvinkin olla, että pienelle stopille saattais olla tarvetta tossa syyskuun alussa. 🙂 Ois kyl tosi kiva tulla käymään teidän uudessa kodissa! Ja meidän täytyy kyllä ehdottomasti järjestää vielä se Kummeli-leffojen maraton.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *