Mutkainen tie Ecuadoriin

Medellínin jälkeen matkanteko sai varsin mielenkiintoisia käänteitä, kun aloimme suunnata hiljalleen kohti etelää ja Ecuadoria. Eteen tuli nimittäin pari yllättävää muuttujaa, jotka sekoittivat matkasuunnitelmia useampaan otteeseen. Alunperin suoraviivaisesta reitistä Ecuadoriin muodostui lopulta varsinainen seikkailu, josta ei käänteitä puuttunut. Tämä on siis oikein perinteiseen muotoon kirjoitettu reissustoori siitä, miten kaikki ei aina mene reissulla suunnitelmien mukaan. Onneksi yllätykset tuovat kuitenkin mukanaan elämyksiä, joita ei osaa edes odottaa!

Salento ja Cocora Valley

Ensitahdit Salentossa sujuivat vielä odotetusti. Salento on todella tunnelmallinen pikkukaupunki Kolumbian kahvinviljelyalueen sydämessä. Vehreiden kukkuloiden keskellä sijaitsevasta kaupungista löytyy värikkäitä taloja sekä iso keskusaukio, joka viikonloppuna täyttyy paikallisista turisteista sekä lukuisista myyntikojuista. Pääsyy Salenton vierailuun on kuitenkin häikäisevä Cocora Valley, jossa kasvaa maailman suurimmat palmupuut. Laaksossa teimme noin neljän tunnin vaelluksen, mikä oli itseasiassa yksi reissun hienoimmista päivistä tähän mennessä!

Sitten alkoi kuulua kummia. Ensin muiden reissaajien suusta, ja heti perään tajusimme, että se oli myös paikallisuutisten ykkösaihe. Alkuperäisheimot olivat nimittäin asettaneet tiesulkuja Calin ja Popayanin välille protestina joillekin hallituksen päätöksille. Liikkuminen oli siis lähes mahdotonta näiden kaupunkien välillä, ja sinnehän me olimme suunnitelleet menevämme seuraavaksi. Se ei tainnut kuitenkaan onnistua tällä kertaa.

Vaihtoehto San Agustinista

Ei muutakuin siis vaihtoehtoisia reittejä selvittämään. Yhdessä muiden reissaajien kanssa pähkäilimme, että San Agustinin kautta pääsee kiertämään Popayaniin ja välttämään tiesulut. 12-tuntinen yöbussi kuljetti meidät näppärästi Salentosta San Agustiniin, jossa olimme sitten keskellä Kolumbian arkeologista keskusta. Sieltä nimittäin löytyy lukematon määrä ikivanhoja patsaita, joiden alkuperästä ei edes olla kovin varmoja. San Agustin osoittautui siis oivaksi kiertoreitiksi, ja visiitin kohokohta olikin ratsastusretki lähialueen komeisiin maisemiin ja arkeologisiin kohteisiin.

Kohti ’Kuoleman Trampoliinia’

Tämä kiertoreittihän näytti siis sujuvan oikein näppärästi, ja sitten vain Popayaniin? Tai sitten ei.

Todella avulias hostellinomistaja nimittäin kertoi, että nyt tiesulut olivat myös San Agustinin ja Popayanin välillä. Samaan syssyyn hän kuitenkin kertoi, että Ecuadorin suuntaan kulkee myös suora reitti vuorten lävitse, joka tunnetaan myös nimellä ”Trampoline of Death”. Ai mikä? Kyllä, kuulitte ihan oikein. Ja tämä oli käytännössä ainoa vaihtoehto jatkaa matkaa etelän suuntaan. Hostellinomistaja kuitenkin vakuutteli, että se on vain nimi, ja nykyään tie on ihan turvallinen kulkea. Pieni googlailu sanoi onneksi ihan samaa. Koska alueen sissitoiminta on lakannut, ja tietä on paranneltu mm. opasteilla ja suojakaiteilla, tien nimi on nykyään turhan pelotteleva.

Seuraavaksi oltiinkin sitten pikkubussin kyydissä, joka pomputti meidät Kolumbian Andien ylitse. Itseasiassa se, mikä aluksi nosti niskakarvat pystyyn ja aiheutti kunnon epäröintiä, osoittautui ehkäpä upeimmaksi tieksi, jolla olen koskaan ajanut! Päällystämätön tie, jyrkät vuorenrinteet ja lukemattomat vesiputoukset piirtyivät ikuisiksi ajoiksi verkkokalvoille. Vaikka tie kulki korkealla, oli paikoitellen todella kapea, ja välillä piti kikkailla vastaantulevan liikenteen kanssa, Trampoline of Death tuntui kuitenkin turvalliselta kulkea.

Kiitos Kolumbia – Hei Ecuador!

12-tuntisen matkan, ja neljän bussin jälkeen, saavuimme vihdoin Ipialesin rajakaupunkiin, johon pysähdyimme yhdeksi yöksi. Seuraavana aamuna kävimme vielä katsomassa upeaa Santuario de Las Lajasin kirkkoa, joka on valittu maailman kauneimmaksi kirkoksi muutama vuosi sitten. Jyrkkään kanjoniin rakennettu koristeellinen pytinki olikin kuin suoraan jostain fantasiaelokuvasta! Santuario de Las Lajasin kirkko on siis ehdoton must-kohde, mikäli sattuu liikkumaan eteläisessä Kolumbiassa.

Kuukauden jälkeen oli siis aika sanoa haikeat jäähyväiset Kolumbialle, ja jatkaa matkaa seuraavaan Etelä-Amerikan maahan. Sujuvan rajanylityksen jälkeen tunnelma oli huojentunut, sillä olimme vihdoin saavuttaneet määränpäämme, joka välillä oli tuntunut niin kaukaiselta. Matka oli mutkikas, mutta hetkeäkään emme olisi vaihtaneet, sillä koimme monta hienoa asiaa, joita emme olleet edes suunnitelleet!

You may also like

2 kommenttia

  1. Kaikkea sitä uskaltaa, kun on matkustusgeeni!! Vrt ukin ja mummin Islannin matka ja Dragöyn saarireissu! Take care!

    1. Näinpä juuri! Kaikenlaista yllättävää sitä voi reissussa tulla vastaan, mutta niistä ne parhaimmat tarinat yleensä muodostuu. Mukavaa keväänjatkoa sinne Savoon! 🙂 Reissuterveisin, Esra

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *