Avaraa Luontoa Amazonilla

Amazonin sademetsät kattavat Etelä-Amerikan pinta-alasta huomattavan osan, ja oman osansa tästä merkittävästä alueesta saavat Brasilia, Peru, Bolivia, Ecuador, Kolumbia ja Venezuela. Virallinen Amazon-joki virtaa tunnetuimmin Brasiliassa, mutta joki saa alkunsa kuitenkin Perussa, ja se kiemurtelee siellä pitkän matkan ennen Brasilian rajaa. Amazon koostuu myös lukemattomista sivujoista, jotka yhtyvät itse pääjokeen, ja näitä jokia löytyykin useamman maan alueelta. On siis selvää, että pitkällä Etelä-Amerikan matkalla kannattaa jossakin vaiheessa tutustua Amazonin alueeseen, joka on useimmille tuttu oppikirjoista, elokuvista ja luontodokumenteista!

Syrjäinen ja kuuma Iquitos

Amazonin retkiä järjestetään kaikissa edellä mainituissa maissa, ja vaihtoehtoja on lukemattomiin. Me päätimme toteuttaa Amazonin retken Iquitosin kaupungista käsin, joka sijaitsee pohjoisessa Perussa ihan Amazon-joen vieressä. Noin puolen miljoonan asukkaan Iquitosia pidetään itseasiassa maailman suurimpana kaupunkina, jota ei voi saavuttaa teitä pitkin. Kaupungin sijainti on siis todella eksoottinen, sillä sinne pääsee ainoastaan jokia pitkin tai lentäen. Tästä huolimatta Iquitosiin on kuitenkin helppo tulla, sillä paikallislentoja löytyy todella paljon. Lento Limasta kestää 1,5-2 tuntia, ja itse maksoin meno-paluulennoista vain noin 60 euroa!

Iquitosin kaupunki itsessään on ehkä juuri kaikkea sitä, mitä isolta viidakkokaupungilta voi odottaa: kaoottinen, hiostava ja todella kuuma. Suurin osa kaupungin kulkuneuvoista on kovaäänisiä tuk-tukeja ja moottoripyöriä, joita virtaa kaupungin kaduilla kuin Aasiassa konsanaan. Palvelut ovat hyvin simppeleitä, joten nopeita wifejä, lämpimiä suihkuja tai kunnon ilmastointia on turha odottaa. Joen vieressä kulkeva rantabulevardi oli kuitenkin mukava paikka, josta löytyi hyviä ravintoloita. Iquitos oli siis todellinen kokemus, joka kannatti nähdä, mutta en voi kyllä sanoa tykänneeni kaupungista kovinkaan paljon.

Mutta eihän tänne oltu kaupungin takia tultukaan, vaan viidakkohan täällä oli se pääjuttu!

Syvälle Pacaya Samirian sademetsään

Olimme varanneet neljän päivän/kolmen yön seikkailun Pacaya Samirian luonnonsuojelualueelle, joka on Perun toiseksi suurin suojelualue ja loistava paikka villieläinten bongaukseen. Retkelle lähti siis meidän reissukolmikko sekä kolme loistavaa paikallisopasta, jotka pitivät huolen siitä, että me saimme parhaimman mahdollisen elämyksen viidakon kätköissä. Retki oli kyllä sellainen elämys, joka ei hetkessä unohdu. Useampaan päivään emme nimittäin nähneet ollenkaan muita ihmisiä, joten olimme vain ja ainoastaan eksoottisen luonnon keskellä.

Pacaya Samirian luonnonsuojelualueella liikuttiin pidemmät välit moottoriveneellä, mutta lähemmin luontoon pääsimme tutustumaan puisen kanootin kyydissä. Alue on suurimmaksi osaksi ”tulvivaa sademetsää”, joka näin sadekauden lopulla on lähes kokonaan veden peitossa, ja kuivaa maata on vaikeaa löytää. Kanootilla pääsimme siis kulkemaan kätevästi tiheässä viidakossa puiden keskellä. Kuivalla kaudella maisema muuttuu kuitenkin täysin, kun vedenpinta laskee jopa 5-10 metriä!

Ensimmäisen yön saimme viettää paikallisessa kylässä paikallisten asukkaiden elämänmenoon tutustuen, mutta kaksi seuraavaa yötä vietettiin – missäs muuallakaan – kuin teltoissa. Telttamajoitus oli itseasiassa jopa parempi vaihtoehto kuin neljän seinän sisällä nukkuminen, sillä ilma oli vähän raikkaampaa ja teltta toimi myös loistavana eristeenä hyttysille, joita parveili viidakossa lähes yhtä paljon kuin kesäisessä Lapissa. Onneksi oli siis hyttyskarkotteet ja malariapillerit matkassa!

Teltassa oli lisäksi myös kunnon retkitunnelmaa, kun sai nukahtaa ympäröivän viidakon ääniin. Kunhan vain laittoi teltan vetoketjun nopeasti kiinni, niin kaikenmaailman ötökät ja sammakot jäivät ulkopuolelle.

Villi luonto ja villieläimet

Tämän retken kohdalla harmittaa erityisesti, ettei omista kunnon kameraa, jolla saisi zoomailtua kunnon otoksia villieläimistä. Joka tapauksessa, näimme laajan kirjon erilaisia eläimiä: apinoita, laiskiaisia ja koateja, lintuja tukaaneista papukaijoihin, hyönteisiä tuhatjalkaisista tarantelloihin, käärmeitä, sammakoita ja kaimaaneja. Ehkä hienointa oli kuitenkin nähdä Amazonin ihka omia delfiinejä! Niitä näimme nimittäin päivittäin joessa uiskentelemassa, ja makeanveden delfiineissä on vain jotakin erittäin hienoa.

Tarkkaan, jos katsoo, niin kuvassa on neljän delfiinin parvi!

Yksi retken ehdottomia kohokohtia oli myös piraijoiden kalastus. Onkimalla saimme saaliiksi parisenkymmentä kalaa, joista noin kolmasosa oli kuuluisia piraijoita. Näin tuli ihan itse todettua, että kyllä: tällä pienellä kalalla on todella terävät hampaat ja vahvat leukaluut. Saalista tuli sen verran, että siitä saatiin koko kuuden hengen porukalle iltasapuskat. Päivällisen jälkeen todettiin porukalla, että piraija on yksi maukkaimpia kaloja, mitä olemme elämämme aikana maistaneet.

Pitkän päivän jälkeen ajamme moottoriveneellä kohti leiriä. Laskeva aurinko heijastuu vedenpinnasta värjäten ympäröivät puut. Mölyapinoiden ulvonta kuuluu kaukaa ja erilaisten lintujen laulu kaikuu taivaalla. Ihastelen maisemaa veneen keulassa hyräillen samalla tuttua melodiaa, joka saa alkusävelensä veneen moottorin nuotista. Ilta on tulossa, ja viileä ilmavirta tuntuu hyvältä iholla. Tuossa hetkessä sydämen täyttää kiitollisuus, ja maailma ei voisi olla yhtään kauniimpi.

You may also like

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *