Unohtumaton Salkantay Trek Machu Picchulle

Ensimmäisenä yönä lämpötila tippuu pakkasen puolelle, ja seuraavan aamun ensimmäiset kilometrit tallataan kuuraisella maalla. Kaksi päivää myöhemmin nuo olosuhteet ovat enää muisto vain, kun hyttyset kiusaavat viidakossa kulkevia vaeltajia, jotka ovat vaihtaneet lämpökerrastot hihattomiin ja shortseihin. Miten ilmasto ja kasvillisuus voikin muuttua näin nopeasti? Machu Picchulle johtava 75-kilometrinen Salkantay Trek kulkee ääriolosuhteesta toiseen, mikä tekeekin siitä erityisen kiehtovan vaellusreitin! Lue alta vaelluskertomus Salkantay Trekistä, josta on tullut suosittu vaihtoehto kuuluisalle Inca Trailille.

Päivä 1 – Ensiaskelet kohti Salkantayn ylitystä

Pikkubussi tiputtaa vaellusporukan aloituspisteeseen Soraypampan kylään (3800m), jossa lumihuippuiset Humantayn ja Salkantayn huiput toivottavat vaeltajat heti tervetulleeksi. Opas pitää lyhyen aloitusbriiffin, tavarat lastataan aasien selkään ja sitten vain menoksi! Ensimmäisenä nousemme Humantayn järvelle (4200m), joka kimmeltää upeasti auringonvalossa. Jonkin aikaa järveä ihasteltuamme, alamme laskeutua kohti ensimmäisen yön leiriä (4000m), jossa meitä odottaa runsaat ruokapöydät. Onneksi ensimmäisen päivän matka on kohtuullisen lyhyt, joten ehdimme valmistautua seuraavan päivän haasteeseen kunnolla! 

Ilta on kirkas, tähtitaivas upea, ja lämpötila laskee pakkasen puolelle. Makuupussissa on kuitenkin riittävän lämmin, joten illallisen jälkeen vaeltajat suuntaavat suoraan unille!

Päivä 2 – Salkantayn ylitse ja alas viidakkoon

Perinteiseen tapaan herätys on aikainen, ja kokki tuo jokaiseen telttaan kupit kuumaa kokateetä. Tämä kokapensaan lehdistä valmistettu juoma on varsin yleinen virvoke täällä päin maailmaa, ja sillä on piristävä vaikutus ja se auttaa erityisesti korkeaan ilmanalaan sopeutumiseen. Aamu sujuu normaaleissa merkeissä, kun vaellusporukka kokoontuu aamupalalle, kamat lastataan taas aasien selkään, ja liikkeelle lähdetään noin klo 7. Tästä päivästä tulee raskas, mutta erittäin palkitseva!

Leiristä aloitamme pitkän nousun Salkantay-vuoren harjanteelle (4600m), johon vierähtää kolmisen tuntia. Päivä on selkeä, ja maisemat ovat yksinkertaisesti henkeäsalpaavat! Reitin korkeimmalta kohdalta avautuvat upeat näkymät joka suuntaan, ja lumihuippuisia vuoria näkyy kaikkialla. Täältä onkin sitten pitkä matka alas, sillä seuraavien tuntien aikana laskeudumme toisen yön leiriin, joka sijaitsee ainoastaan 2800 metrissä. Jyrkkää alamäkeä on tiedossa siis niin paljon, että tasaista maastoa alkaa tulla ikävä. Hiljalleen maisema alkaa myös muuttua karusta vuoristomaisemasta vehreäksi laaksoksi, ja muutos ympäristössä on todella selkeä.

Leiriin päästyään Suomen pojat huomaavat ilokseen, että camping-alueella on wifi tarjolla. Tärisevin käsin pojat avaavat internetin, ja juhlat saavat luvan alkaa, kun käy ilmi, että Suomi on voittanut MM-kultaa edellisenä iltana! Tätä uutista olikin joutunut odottamaan vuorokauden liian pitkään.

Päivä 3 – Helpoin vaelluspäivä ja kuumat lähteet

Kolmantena päivänä ei tunnu olevan kiirettä, sillä pysähdymme lukuisia kertoja vain istuskelemaan ja paistattelemaan päivää. Reitti seurailee vehrää jokilaaksoa, ja 13 kilometrin matka sujuu jokseenkin tasaisessa maastossa varsin nopeasti. Leiriin ehdimme siis jo lounasajaksi. Iltapäivällä pääsemme huuhtomaan ensimmäisten päivien pölyt kuumiin lähteisiin, joissa aikaa vierähtääkin pimeän tuloon asti. Tällainen päivä tekee erittäin hyvää kahden todella intensiivisen päivän välissä!

Päivä 4 – Jännitys alkaa kohota

Edessämme on vaelluksen pisin päivä (24km), ja se tulee olemaan myös kuumin. Päivä on nimittäin taas selkeä, ja aurinko porottaa voimakkaasti. Vaellusporukassa on kuitenkin havaittavissa erityistä innostusta, sillä tänään tulemme näkemään Machu Picchun jo kauempaa näköalapaikalta. Aloitamme vaelluksen 2000 metristä, ja heti alkuun nousemme parin tunnin matkan 2700 metriin. Huipulle päästessämme kuljemme puiden lävitse, maisema avartuu, ja siellä se vihdoin on! Machu Picchun kuvista tutut vehreät vuorenhuiput näkyvät etäällä, ja niiden väliin jäävät nuo kuuluisat Inka-rauniot. Maagista!

Tämän jälkeen matkaa on kuitenkin vielä pitkästi Aguas Calientesin turistikyään, jossa majoitumme viimeisen yön. Viimeiset kymmenen kilometriä taitamme junaradan vartta pitkin. Neljän päivän kilometrit alkavat vähitellen tuntumaan jaloissa, ja tämä tasainen ja jokseenkin tylsä pätkä ei tunnu loppuvan koskaan. Kylään saapuessamme olemme todella helpottuneita, ja hostellin sänky kutsuu nopeasti lepäämään, sillä seuraava päivä on se odotettu BIG DAY.

Päivä 5 – Nousu mahtavalle Machu Picchulle

Herätyskello herättää huoneen 3:45, ja pian olemmekin pilkkopimeässä matkalla kohti Machu Picchun portteja. Machu Picchun turismi on tänä päivänä todella kontrolloitua, ja jokaisella vierailijalla on pääsylipussa aika, jolloin alueelle on mentävä. Meillä oli liput päivän ensimmäiseen erään klo 6:00, joten meidän oli aloitettava nousu ylös huipulle aamuviideltä. Monelle saattaa tulla yllätyksenä, että ylös raunioille on matkaa kolmisen kilometriä, ja nousua kertyy yhteensä 500 metriä kivisiä portaita pitkin. Nousu aamuvarhaisella oli todella rankka, vaikka Machu Picchu itsessään ei olekaan kuin 2500 metrin korkeudessa.

Miltä se Machu Picchu sitten näytti? No, paikka on kerrassaan upea, ja se näyttää yhtä hienolta, ellei jopa hienommalta, kuin kuvissa. Vaikka alueella on turisteja ihan järkyttävä määrä, niin mikään ei pysty näitä näkymiä pilaamaan. On todella kiehtovaa, miten tällainen kaupunki on voitu rakentaa niinkin hullulle paikalle jyrkän vuoren harjanteelle. Upeat vuoret sekä hyvin säilyneet kivirauniot ovat unohtumaton näky, joten Machu Picchu pitää todellakin nähdä omin silmin!

Iltapäivän puolella istumme junassa, joka hiljalleen puksuttaa kohti Cuscoa. Silmät painuvat väkisin kiinni, ja mielessä pyörivät edellisten päivien tapahtumat, joihin on mahtunut upeita maisemia ja hienoja hetkiä. Tämä reissu jää vahvasti muistoihin elämään, ja tarvitseeko sitä edes ääneen sanoa, että tämä setti meni heittämällä koko reissun parhaiden kokemusten joukkoon!

You may also like

2 kommenttia

  1. Hienoa, Esra! Sinä näit sen. Yksi maailman komeimmista ja käsittämättömimmeistä suojelukohteista, upeaa. Terv. ukki ja mummi

    1. Juuri näin! Se oli kyllä täysin maineensa veroinen paikka, jossa riitti paljon ihmeteltävää. Se levittäytyi lisäksi todella isolle alueelle, joten sen koluamiseen meni ihan hyvä tovi. Terveisin, Esra

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *